Joulukorttihössötystä

Olen joka vuosi teetättänyt joulukortit koirien kuvasta ja tällä kertaa kuvien otto jäi näin viime tippaan. Tänä vuonna malleina toimivat koirat Leevi ja Elmo, kissoista Jami. Killiä ei moiset hommat jaksa kiinnostaa. Kovin työ oli saada eläimet pysymään paikoillaan. Koirat oli helppo lahjoa nameilla, mutta Jamia ei pidätellyt mikään. Sain kun sainkin jotain aikaan. En kuitenkaan voi kuvaa paljastaa täällä, koska muuten ystäväni näkevät mitä olen tehnyt :D Sitä vain kiroan, ettei ole lunta. Ulkona lumessa olisi tullut paljon tunnelmallisemmat kuvat kuin sisälle kyhätyssä "lavasteessa".

Nyt vain odotellaan, että posti tuo kortit jotta ehdin postittaa ne eteenpäin!  

Ja kaikki katsoo minne huvittaa - ei kameraan! :D

Jami kesken kuvaustuokion

Ulkoilupuuhia Jamin kanssa :)

Tuli käytyä pitkästä aikaa Jamin kanssa ulkoilemassa. Aluksi jännitti kovasti ja ei meinannut uskaltaa liikkua. Yleensä ollaan oltu omalla takapihalla, mutta nyt mentiinkin ihan tonne yleiselle pihalle. Aluksi liikuttiin vain peruuttamalla, mutta pikkuhiljaa alkoi sujua ja maassa olleet lehdet alkoivat heilua tuulen mukana niin nehän piti saada kiinni.

Loppupeleissä Jamia ei meinannut saada sisälle, kun oli niin kivaa :)

Kunhan Jami vähän kasvaa, niin tilaan kyllä Vänttisen valjaat.. helpot pukea päälle. 

Muutama kuva ulkoilusta

Nam nam, hyvä oksa!

Niin tarkkana

<3

 

Syysväsymystä eläimilläkin!

Taitaa tuo pimeä vaikuttaa eläimiinkin, kun tuntuu että nekin vaan nukkuu illat. Itsellä ainakin tuo pimeys imee mehut. 

Välillä nuo jaksaa hetken leikkiä ja sit taas väsähtää. Eilen illalla Jami sai kamalat hepulit ja riehui ympäri makkaria välillä hyppien mun selän päällä. Ei muuten tunnu kamalan kivalta kun toi pentu (reilu 4kg) ryntää täysillä päälle, varsinkaan silloin kun itse on nukkumassa :D 

Mä nukun, puhu tassulle!

Killi on sellainen, joka viihtyy paljon omissa oloissaan. Välillä jaksaa leikkiä Jamin kanssa, mut sitten kun ei enää huvita niin menee omiin oloihinsa :)

Mä halaan tätä tyynyä nyt

 

Nyt ei jaksa!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Osaan ottaa rennosti

Ja loppuun.. Leevi haluaa olla myös kissa. Se kun rakastaa kissojen leluja ja varsinkin hiiriä :D

"Tää hiiri on nyt mun" tuumaa Leevi :)

 

Team Karvakorvat ja Elmo 3 vuotta!

Se on kiva kun mies aamulla lähtee töihin, niin koirat ja Jami tulee heti viereen nukkumaan. Jami yleensä haluaa vielä peiton alle kylkeen kiinni kehräämään. Luulisi tulevan kuuma kun on muutenkin kovin lämmin kaveri. 

Yksi yö tuli mun tyynylle, painoi päänsä mun niskaa vasten ja aloitti kovan hurinan, samalla tassulla "leipoen" mun hiuksia. Se oli mielestäni kovin hellyyttävää. 

Eilen rakas Elmo täytti 3vuotta. Vasta sekin oli pieni riiviöpentu ja nyt se on jo noin iso poika <3 Synttäreitä ei juhlittu mitenkään, koska mamma unohti herkut kauppaan.

Elmo 3 vuotta <3

Kissojen iltaruoka koirilta piilossa!

Lenkkeilyä ja muuta sekalaista!

Nyt kun illat on jo pimeitä, on myös hyvä muistaa varustaa koiraystävämme heijastimilla kun lähtee lenkille!

Pitäisi näkyä!

Elmo on sitä mieltä, että kameraan ei katsota :D

Jamiakin voisi viedä ulos, jos ei joka päivä sataisi. Killi ei kamalasti viihdy ulkona. Kunhan tuo Jami kasvaa, niin täytyy ostaa kunnon valjaat. Millaiset olisi hyvät? Mitä muut käyttävät räsyillään? 

Kisuistakin muutama uusi kuva :)

Killi tuli pitkästä aikaa syliin köllöttelemään <3

Jami osaa tän söpistelyn! <3

Uni tuli!

Ihanaa viikonloppua kaikille! Onni on nämä karvalapset, vaikka välillä koettelevatkin emännän hermorakennetta :D

Kuvapläjäys

Täältä on hyvä tähyillä lintuja!

Lempilelu

Elmo

Killi

Leevi

Leikkauspäivä

Tänään se sitten oli, Jamin kastraatio. Olimme jo ajoissa eläinlääkäriasemalla odottamassa aikaamme. Kovasti kehuivat poikaa, kuinka kaunis kissa hän on.

Pääsimme sitten huoneeseen odottamaan lääkäriä, joka tuli antamaan rauhoituspiikin. Miten se aina tuntuukin niin kamalalta kun eläin rauhoitetaan. Ell antoikin sitten Jamin minun syliini, jossa sai rauhassa nukahtaa. Äkkiä poika simahtikin ja ragdollimaiseen tyyliin meni ihan veltoksi rentoutuessaan. Sitten hoitaja tulikin jo hakemaan Jamin toimenpiteeseen. Ehdin sillä välin käydä itse kaupassa ja kun vajaan tunnin päästä menin hakemaan, poika oli kopassaan jo hereillä.

Nyt olemme kotona ja uni maistuu minun lapsuusaikaisen peiton alla. Mun pieni rakas potilaani <3

Minua vielä nukuttaa!